Uskomuksen muokkaamisen ensimmäinen askel on uskomuksen tunnistaminen. Uskomukset voidaan jakaa kahteen luokkaan, niihin jotka palvelevat meitä ja niihin jotka rajoittavat meitä. Palvelevia uskomuksia ovat kaikki ne hyvät ja kannustavat, iloa tuottavat ja luottamusta herättävät asiat, jotka uskomme totena maailmasta. Rajoittavia uskomuksia ovat ne, jotka estävät meitä toimimasta, yrittämästä, aloittamasta, onnistumasta ja yleensä olemasta parhaita omia itsejämme.
Palvelevia uskomuksia ovat mm. minä olen sosiaalinen ja minulla on aina ympärilläni hyviä ystäviä. Tai vaikka se, että olen terve ja pidän itsestäni hyvää huolta. Palvelevia uskomuksia kannattaa muokkaamisen sijaan viljellä. Huomioda se hyvä mitä tapahtuu ja kannustaa itseään.
Rajoittavien uskomusten tunnistamisen voi aloittaa seuraavaa listaa pohtimalla:
1. Omaa elämää koskevat säännöt (mihin minulla on lupa? Mikä on minulle sallittua?) tai asiat jotka sulkee omasta elämästä pois (tämä ei kuulu minun elämääni)
2. Asiat joista ei uskalla edes haaveilla / unelmoida tai asiat jotka ovat sallittuja muille mutta ei itselle
3. Asiat joihin liittyy paljon on pakko / täytyy / en saa / en voi ilmauksia.
Omia uskomuksia voi alkaa hahmottaa myös täydentämällä seuraavat lauseet (tässä vaan muutama esimerkki, näitä voi keksiä itse vaikka kuinka paljon lisää):
Minun elämäni on... / Työni on... / Parisuhteeni on... / Naiset ovat... / Miehet ovat.... / jne.
Miten sitten uskomusta muokataan? Itselleni toimivin keino on ulkoistaa uskomus itsestäni pois, eli miettiä olisiko sama asia sallittua / hyväksyttyä mikäli se koskisi läheistä ystävääni. (esim. oma uskomus: minulla ei ole lupaa ilmaista omaa mielipidettäni -> Ystävälläni ei ole oikeutta ilmaista mielipidettään) Kun ulkoistan uskomuksen koskemaan ystävääni se alkaa kuulostaa minusta itsestänikin typerältä ja naurettavalta, sillä tottakai ystävälläni on oikeus ilmaista mielipiteitään. Miksi sama ei siis päde myös minuun? Joillakin toimii ehkä ajatuksen lieventäminen aikamääreen sekä minusta tuntuu-muotoisen lauseen avulla (minulla ei ole oikeutta ilmaista mielipidettäni -> minusta tuntuu, että minulla ei toisinaan ole "oikeutta" ilmaista mielipidettäni). Kun asia ei enää olekaan fakta-muotoista se alkaa tuntua helpommalta. Sitaattien käyttäminen lauseessa on valmennuskoulussa kerrottu "kikka", jolla uskomus saa jopa hieman humoristisen muodon.
Uskomuksilla on valtava voima elämässämme, sillä vetovoiman lain mukaan vedämme puoleemme sitä, mitä ajattelemme. Jokaisella meistä on 100% ajattelua käytettävissämme sekä kyky valita millaisilla ajatuksilla tuon 100% täytämme. Eikö suurinosa siitä kannata käyttää palvelevien uskomusten viljelyyn sen sijaan että antaisi rajoittavien uskomusten estää meitä olemasta parhaita omia itsejämme? Sillä me kaikki ansaitsemme parhaan mahdollisen elämän. Meillä kaikilla on lupa olla parhaita omia itsejämme ja meille kaikille on sallittua nauttia elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti