Myöhään eilen illalla tanssin, pariotteessa ja valssia. Jouduin tunnustamaan miten vaikeaa se oli minulle. Yritin määrätä tahdin, suunnan ja huomasin kesken liikkeen miettiväni mitä tulee seuraavaksi, ennakoivani sen mihin toinen on minua viemässä. En ollut läsnä tilanteessa, koska aivoni raksuttivat muistista vanhoja tanssioppeja ja seuraavia liikkeitä.
 |
| CC-lisenssillä by Rainbow Warrior |
Tanssin jälkeen, nukkumaan mennessäni, asia iski kun salama kirkkaalta taivaalta. Olin juuri saanut hyvän oppitunnin valmentajana toimimisesta. Yksi onnistuneen valmennuksen avaimista on kunnioittaa toisen tahtoa ja tahtia. Valmentaja ei määrää suuntaa eikä vauhtia, vaan valmentajan tehtävä on tukea ja auttaa ihmistä elämänsä matkalla. Valmentajan ei myöskään pidä valmennustilanteessa miettiä seuraavia harjoituksia tai omia vuorosanojaan vaan antautua aitoon läsnäoloon sekä kuunteluun. Heittäytyä tilanteeseen ja antaa valmennettavalle tilaa olla oma itsensä, valita oma suuntansa ja aikataulunsa.
Itse en tanssista juuri mitään ymmärrä mutta uskoisin, että siinä on tietyllä tavalla laitettava oma persoona sivuun ja antauduttava hetkeen. Juuri niinkuin hyvän valmentajankin tulisi toimia. Laittaa itsensä ja omat kokemuksensa sivuun, jotta valmennettavalla tilaa kasvattaa omia oivalluksia.
Loppupeleissä kyse on siis toisen kunnioittamisesta ja siitä ajatuksesta luopumisesta, että minä tiedän paremmin. Kyse on täydellistä luottamuksesta siihen, että toinen tekee vain hyviä ratkaisuita oman elämänsä kannalta ja toisen kannustamisesta matkalla tavoiteiden saavuttamiseen.
Elämä yllättää aina välillä ja oppia on tarjolla yllättävissäkin tilanteissa niille, jotka ovat sitä valmiita vastaanottamaan. Nöyränä ja onnellisena jatkan opintoja myös kesälomien jälkeen ja yritän muistaa tämän opin myös työssäni ja elämässäni yleensäkin. Haluan olla ihminen, joka lähellä on tilaa kasvaa.
Ihanaa arkeen paluuta kaikille :-)
Yleensä puhessakin aivan kuten tanssiessa ennakkoon liikaa miettiminen siihen miten reagoi, mitä sanoo tai tekee aiheuttaa juuri tuon läsnäolon puutteen. Se on niin nähtävissä myös monissa työpaikan tilanteissa, joissa joskus tietää jo etukäteen mitä toinen valmistautuu sanomaan vaikka ei ole vielä edes kuunnellut loppuun.
VastaaPoistaToivottavasti saat lisää myös hyviä tanssikokemuksia.
Miska Paulorinne
Miska, kiitos kommentistasi ja olet niin oikeassa. Omaan itseen keskittyminen vie aina poispäin läsnäolosta. Vaatii rohkeutta heittäytyä tilanteeseen täysillä :-) Tätä opetellessa.
PoistaMoi! Olen vähän aikaa lueskellut blogiasi ja ihan mielenkiintoisia aiheita teksteissäsi käsittelet. Itse kirjoittelen myöskin blogia nimeltä "Tyttö vai kissa?". Oman blogini myötä olen tajunnut, kuinka tärkeitä erilaiset kuvat minulle ovat. Olenkin pyrkinyt kaunistuttamaan blogiani erilaisilla kuvilla joka tekstin yhteydessä.
VastaaPoistaSitten eräänä päivänä googletin tietoa aiheesta "elämäni aarrekartta". Tämän googletuksen seurauksena päädyin Pinterest-nimiselle sivustolle, jossa ihmiset jakavat keskenään upeita kuvia ja tallentavat niitä omiin kansioihinsa. Liityin sivustoon heti ja olen omiin kansioihini tallentanut nyt mitä uskomattomampia kuvia eri aihepiireihin liittyen. Blogisi tuli mieleeni tuon Pinterestin kautta ja ajattelin, että sivusto voisi kiinnostaa sinuakin. Jos opinnoissasi ei aarrekartta ole vielä ollut ajankohtainen, voisin kuvitella että jossain vaiheessa se joka tapauksessa tulee käsittelyyn.
Mukavaa syksyä!
t. S
Hei ja kiitos kommentistasi! Kiva kuulla että olet löytänyt blogini ja kokenut sen mielenkiintoiseksi.
PoistaPinterest on itseasiassa minulla jo käytössä ja jos halua tutustua kokoelmiini siellä niin löydät minut nimellä piukki. Mielestäni Pinterest on oikein toimiva ja hyödyllinen palvelu etenkin visuallisesti orientuneille ihmisille.
Aarrekartat käsittelimme koulutuksessa toukokuussa ja silloin niistä kokemuksista myös kirjoitin otsikolla "saksia, liimaa ja oivallusten askartelua"
Oikein mukavaa ja innostavaa syksyä sinulekin :-)
-Piia