Myöhään eilen illalla tanssin, pariotteessa ja valssia. Jouduin tunnustamaan miten vaikeaa se oli minulle. Yritin määrätä tahdin, suunnan ja huomasin kesken liikkeen miettiväni mitä tulee seuraavaksi, ennakoivani sen mihin toinen on minua viemässä. En ollut läsnä tilanteessa, koska aivoni raksuttivat muistista vanhoja tanssioppeja ja seuraavia liikkeitä.
 |
| CC-lisenssillä by Rainbow Warrior |
Tanssin jälkeen, nukkumaan mennessäni, asia iski kun salama kirkkaalta taivaalta. Olin juuri saanut hyvän oppitunnin valmentajana toimimisesta. Yksi onnistuneen valmennuksen avaimista on kunnioittaa toisen tahtoa ja tahtia. Valmentaja ei määrää suuntaa eikä vauhtia, vaan valmentajan tehtävä on tukea ja auttaa ihmistä elämänsä matkalla. Valmentajan ei myöskään pidä valmennustilanteessa miettiä seuraavia harjoituksia tai omia vuorosanojaan vaan antautua aitoon läsnäoloon sekä kuunteluun. Heittäytyä tilanteeseen ja antaa valmennettavalle tilaa olla oma itsensä, valita oma suuntansa ja aikataulunsa.
Itse en tanssista juuri mitään ymmärrä mutta uskoisin, että siinä on tietyllä tavalla laitettava oma persoona sivuun ja antauduttava hetkeen. Juuri niinkuin hyvän valmentajankin tulisi toimia. Laittaa itsensä ja omat kokemuksensa sivuun, jotta valmennettavalla tilaa kasvattaa omia oivalluksia.
Loppupeleissä kyse on siis toisen kunnioittamisesta ja siitä ajatuksesta luopumisesta, että minä tiedän paremmin. Kyse on täydellistä luottamuksesta siihen, että toinen tekee vain hyviä ratkaisuita oman elämänsä kannalta ja toisen kannustamisesta matkalla tavoiteiden saavuttamiseen.
Elämä yllättää aina välillä ja oppia on tarjolla yllättävissäkin tilanteissa niille, jotka ovat sitä valmiita vastaanottamaan. Nöyränä ja onnellisena jatkan opintoja myös kesälomien jälkeen ja yritän muistaa tämän opin myös työssäni ja elämässäni yleensäkin. Haluan olla ihminen, joka lähellä on tilaa kasvaa.
Ihanaa arkeen paluuta kaikille :-)
