Tunteiden karkkikauppa

Yks mua viimeksi oikein kunnolla ravisuttaneista oivalluksista on se, että minulla on valta valita omat tunteeni. Kuulostaa uskomattomalta, mutta mitä enemmän tätä mietin, sitä vakuuttuneempi siitä mä olen. Ennen ajattelin, että tunteet tulee jostain mun ulkopuolta, ne aiheutuu jostain toisesta (ihmisestä tai tapahtumasta) ja että niitä ei voi hallita. Mun tehtävä on alistua niiden edessä ja hyväksyä, että tunteet vie ja minä vikisen.

Mut jos kyseessä on MUN tunteet, niin miten ne voi tulla mistään muualta kun minusta itsestäni sisäsyntyisesti? Vähän niinkuin se rohkeus. Ei sekään minuun ulkoa tule, vaan se on löydettävä itsestään. Eikä kukaan voi antaa minulle iloisuutta paketissa vaikka kuinka haluaisin. Tai onnellisuutta pillerinä (ellei sit mennä kunnolla kemiallisten aineiden puolelle). Mun ajatukset aiheuttaa mun tunteet -mikä oivallus!

Jos oot vielä skeptinen, niin tee tää harjoitus. Tämä ehkä selventää asiaa (tämäkin tehtiin valmennuksessa):

Sulje silmäsi ja ajattele sanatarkasti seuraavaa ajatusta "Yritän ajaa autoa". Tunnustele millainen olo siitä tulee kehoosi, millaisia mielikuvia ajatuksesta saat. Tämän jälkeen ajattele ajatusta "Ajan autoa" ja tunnustele millainen olo siitä tulee, millaisia mielikuvia tämä antaa sinulle. Jos autolla ajaminen ei ole sulle tuttua puuhaa niin valitse joku muu tekeminen mikä on (leipominen, lenkkeily, lapsen syöttämminen, ihan mitä vaan).

Itselläni ero oli selkeä. Ensimmäisessä näin itseni auton ratissaa sutimassa lumipenkasta irti liukkaalla kelillä, talvisessa ja pimeässä maisemassa. Kylmäkin oli. Yritin ajaa, mutta en päässyt mihinkään. Olo oli tuskainen ja hermostunut. Kun vaihdoin ajatusta näin itseni ajamassa avoautoa moottoritiellä tukka hulmuten kesäisessä auringonpaisteessa. Meno oli vaivatonta ja oloni oli kevyt sekä iloinen. Tämä pieni harjoitus todisti mulle, että sillä mitä ajattelen on oikesti merkitystä siihen miltä musta tuntuu.

Ja jos kerran tunteita voi valita niin miksi ei valitsis miellyttäviä tunteita elämäänsä? Miellyttäviä tunteita on vaikka kuinka paljon kun ne vaan tunnistaa (ilo, kiitollisuus, huvittuneisuus, hämmästys, rakkaus, ihastuminen, viehätys, kepeys, rauhalisuus, riehakkuus, rentous, luottamus jne, jne). Ajatelkaa nyt mikä tunteiden karkkikauppa (niinkuin Valmentamon opettaja osuvasti sanoi)!

No joo, joo, ei tässä nyt kuitenkaan ihan "pollyannaksi" tarvitse alkaa. Kaikilla tulee välillä huonoja päiviä ja silloin on hyvä tunnistaa mitä se epämiellyttävä tunne yrittää minulle kertoa. Mikä on sen tunteen takana oleva ajatus? Mikä sen tunteen ihan oikeasti aiheuttaa? Itselleni on ollut lohdullista tietää, että tunteita ei tarvitse pelätä. Yleensä kun tunnistan mikä ajatus tunteen aiheuttaa, huomaan että viesti sen takana on jollain tapaa hyvä ja lohdullinen. Epämiellyttäviin tunteisiin ei kuitenkaan tarvitse jäädä kiinni, ne voi tunnistaa, kuunnella niiden viestin, antaa niille aikansa ja sitten siirtyä eteenpäin.

Kurssilla kouluttajamme kertoi esimerkkiä miehestä, jonka puoliso oli jättänyt. Mies kiersi lääkäreillä ja terapiassa ja kysyi monelta, millloin tämä kipu helpottaa, milloin tämä tuska loppuu? Mitä miehelle olisi oikeesti voinut vastata? "Joo kestää se vielä ainakin 2 kuukautta" tai "joo, helpottaa kesään mennessä".  Kyseessä on kuitenkin miehen omat tunteet, ei niitä kukaan ulkopuolinen hallitse ja siksi kipu loppuu sitten kun hän itse niin haluaa. Ravisuttava ajatus, eikö vaan?

Itelläni on vielä edessä tosi pitkä matka tunteiden tunnistamisen ja valinnan tiellä. Mutta tässä vaiheessa mulle riittää tieto siitä, että mulla on valta ja kyky tehdä niin. Tässä on loppuelämä aikaa harjoitella näitä taitoja.

Ihanaa pääsiäistä, myöteisiä tunteita tunteiden karkkikaupasta, iloa ja elämyksiä. Palataan taas ensi viikolla!