Viime blogissa jo aavistuksen tätä raapaisinkin, mutta jatketaan samasta aiheesta koska se on hyvä ja oikeestaan koko valmennuksen ytimessä. Kyse on siis uskalluksesta elää omannäköistä elämää, sellaista mitä tuntuu itsestä hyvältä ja mielekkäältä. Samalla muut huomioiden ja muita kunnioittaen.
Vähän aikaa sitten netissä kiersi saattohoitajan kirjoittama artikkeli kymmenestä asiasta, joita ihmiset katuvat lopun lähestyessä. Yksi kärkipään paikoista meni ajatukselle, että ei ole koskaan uskaltanut elää omaa elämäänsä vaan on elänyt aina jonkun muun (yhteiskunnan, perheen, puolison, koulutuksen, aseman, jne) asettamien vaatimusten mukaan. Vaatii rohkeutta irtautua noista tutuista ja turvallisista kuvioista. Monella meistä on ympärillämme itserakennettu kultainen häkki. Kaikki on niin mukavasti ettei millään viitsisi muuttaa asioita vaikka ei eläkään koko potentiaaliaan todeksi.
Mun mielestä unelmaelämä, siis omannäköinen elämä, on kuitenkin tavoittelemisen arvoinen asia. Mitä jos elämä ei olekaan kenraaliharjoitus, mitä jos this is it..? Mä ite oon kipuillut viimesen vuoden aikana paljon rohkeuden löytymisen kanssa. Olisin mielelläni halunnut, että voisin ottaa lusikallisen rohkeuslääkettä ja sitten maagisesti olisin ollut rohkea ja itsevarma. Tai että olisin kävellyt rohkeusaltaaseen, josta rohkeus olisi vaan imeytynyt minuun. Valitettavasti tällaisia ei ollut kuitenkaan keksitty, joten löysin toisen työkalun, oman mieleni ja kykyni unelmoida. Mulla on vuosikausia ollut unelmat jotenkin jäässä, en ole osannut päivähaaveilla tai kuvitella. Nyt oon tietoisesti opetellut tota ja suosittelen lämpimästi. Mielellä on mahtavia voimia, kun vaan opitaan käyttämään niitä hyödyksemme. Tässäkin uskon vetovoiman lakiin, eli jos me osataan kuvitella se ja unelmoida siitä, niin se alkaa tulemaan todeksi elämässämme.
Mut siis takas asiaan, rohkeuden löytymiseen ja unelmointiin. Valmennuskoulutuksen ensimmäisenä päivänä tehtii harjoitus unelmaelämästä ja aattelin nyt jakaa sen teille. Harjoitus menee jotakuinkin näin.
Etsi rauhallinen ja sinulle mukava paikka, rentouta kehosi ja mielesi, rauhoitu. Kuvittele mieleesi unelmaelämäsi. Katsele unelmaelämääsi, näet vain sinulle mieluisia asiota ympärilläsi. Tutustu unelmaelämääsi ihan rauhassa. Mitä sinä teet unelmaelämässäsi? Ketä on siellä mukanasi? Miltä siellä näyttää? Missä sinä olet? Miltä sinusta tuntuu? Miltä sinä näytät? Mitä sinulla on päälläsi? Missä sinä asut? Mikä on erilailla nykyiseen elämääsi verrattuna, jne? Kun olen nauttinut tarpeeksi kauan unelmaelämästäsi palaa takaisin nykyhetkeen, avaa silmäsi ja ole virkeä.
Ota tämän jälkeen kynää ja paperia ja kirjoita unelmaelämäsi paperille niinkuin se olisi jo tapahtunut. Voit kirjoittaa niinkuin kirjoittaisit kirjeen tai niinkuin kuvailisit elämääsi ystävällesi. Kirjoita kuitenkin kokoajan preesens (nykyaika) muodossa, anna ajatuksen lentää ja älä rajoita itseäsi. Uskalla unelmoida. Käytä tähän aikaa niin paljon kun hyvältä tuntuu.
Millainen olo sulle tuli harjoituksen jälkeen? Mä kun tein ton ekaa kertaa niin olo oli voimaantunut ja rohkea, hiukan tunteelinen mutta kokonaisudessaan positiivinen, innostunut ja hyvä. Vähän niinkun hevonen, joka kuopii maata kaviolla innoissaan, koska tietää että kohta pääsee juoksemaan. Unelmoimisen ja kirjoittamisen kautta mä löysin mun rohkeuden ja uskon, että se toimii muillakin. Kokeile vaikka :-)
Lopuksi tämä ihana tarina, josta tänään kolahti erityisesti lause "tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen...". Enjoy!!
Yle: Sinun tarinasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti