Missasinko mä jotain?

Olin viime viikonloppuna ystäväni juhlissa, joissa sain kuulla lauseen "sulle tekis kyllä hyvää olla viikko metsässä ilman minkäänlaisia teknisiä laitteita ja verkkoja". Nauroin vastaukseksi, että joopajoo, ei taitais onnistua...

Oon kuitenkin saanut kuulla samasta asiasta ennenkin. Viime kesänä ystäväni nimitti minua "datapalleroksi", koska terassi-iltana vilkuilin puhelintani muutaman minuutin välein. On ilmiselvää, että tämä tauti on vaivannut minua jo pitkään. Mutta mikä on diagnoosi?

Kuva: Mike "Dakinewavamon" Kline (jaettu  Flickerin kautta cc-lisenssillä)

On totta, että facebook ja muut kanavat ovat mukavaa ajanvietettä sekä hyödyllisiä tietolähteitä. Minulle ne ovat myös osa työtäni ja siksi elämässäni tärkeitä. Jäin kuitenkin miettimään, että miksi minulla on tarve seurata kännykkää, facebookia tai muita kanavia myös silloin kun olen ihanien ihmisten seurassa ja tilanteessa, josta muutoin nautin kaikilla aisteillani? Miksi karkaan ympärilläni olevilta ihmisiltä ja minua ympäröivältä tilanteelta teknisiin vimpaimiin ja muiden ihmisten elämän pariin statuspäivityksiä lukemalla?

Itsediagnosoinnin perusteella päädyin siihen, että minua vaivaa missaamisen pelko  (engl. to miss =  To fail to hit, reach, catch, meet, or otherwise make contact with). Tunne siitä, että kokoajan pitäisi olla jossain muualla, kokoajan pitäsi tapahtua jotain, pelko siitä että jotain menee ohi. Jos olen jossain, pelkään missaavani jotain muuta, jossain muualla.

Ironisinta tässä on se, että kun viljelen missaamisen pelkoani, missaan kokoajan asioita ympärilläni. Huomasinko nauravat silmät, tunsinko kosketuksen kädelläni, kuulinko mitä minulle sanottiin, osallistuinko keskusteluun, olinko Sinun kanssani, olinko läsnä?

Tästä viisastuneena haastan itseni ja sinut vuonna 2013 missaamaan vain ja ainoastaan missaamisen pelkoa.

Hymyä ja hyvää fiilistä uuteen vuoteen!

Ps. Pahoitteluni blogin hiljaiselosta viime syksyn aikana. Nyt oon takas :-)